kohti ääretöntä ja sen yli: Erikoispostaus: Kehitystä

Nyt vihdoin ja viimein saan kirjoitettua teille erikoispostauksen ! Vaikka sivupalkin kyselyssä eniten ääniä on saanut vanhoja kuvia- postaus niin päätin kuitenkin kirjoittaa kehityspostauksen tällä kertaa. Tämän postauksen aika tulen kertomaan kuvien avulla virgeistäni ja miten olen niissä kehittynyt. En kuitenkaan mikään huippu ratsastaja ole, joten kehittyminen on minun mielipiteeni enkä kaipaa kommentteja "ethän sä oikeasti ole kehittynyt tuossa".

Katse

Katse on ollut mulle vaikea asia jo alkeiskurssi ajoista saakka. Alkeiskurssilla opettajani ei pahemmin huomauttanut katseestani, joten en tiennyt sen olevan ongelma. Joka ratsastus tunti tuijotin vain ponin niskaa ja vain tarvittaessa katsoin jonnekin muualle.

ennen

Syksyllä 2012 kun vaihdoin pois perjantain ryhmästä Tiistain ryhmään alkoi huomautus katseesta. Joka tunti Anne sanoi, että katse ylös äläkä tuijota ponin niskaa. Olin kuitenkin tottunut siihen, joten oli todella hankala päästä siitä eroon. Yritin kovasti joka tunti pitää katseen ylhääll, mutta joka ikinen kerta katse painui alas ponin niskaan.

ennen

Keväällä 2013 aloin kiinnittämään katseeseen vielä enmmän huomiota ja yritin vain olla katsomatta niskaan. Aloin onnistumaan kerta keralta paremmin, mutta silti katseeni eksyi välillä niskaan, joka ärsytti itseäni todella paljon. Aloin luovuttamaan katseen suhteen, koska en vain millään päässyt siitä eroon. Jokin kuitenkin pakotti minut jatkamaan yrittämistä.

ennen

Kun syksyllä 2013 siirryin hevostunneille aloin keskittymään katseeseen vielä enemmän. Syyskauden aikana katseeni ei pahemmin kehittynyt, mutta joulun jälkeen aloin keskittymään vielä enemmän ja päätin, että saan katseeni paremmaksi. Aloin joka tunti uralla mennessä mielessä hokemaan "katse, katse, katse" Sain tämän avulla katsettani jo huomattavasti paremmaksi. Ympyrällä katseeni valui helposti hevosen niskaan, koska katsoin asetusta jatkuvasti. Otin kuitenkin käyttöön sen, että katson tiukasti vastapuolella kulkevaa hevosta. Nyt katseeni on parantunut huomattavasti, mutta edelleen huomaan lopputunnista katsovani satunnaisin kerroin hevosen niskaa, varsinkin jos hevonen tuntuu hyvältä alan helposti katsomaan alas.

nykyään

Kädet

Kädet on myös pitkäaikainen ongelma. Alkeiskurssilla pidin kädet lähellä kaulaa jotta saisin nopeasti tukea harjasta tai satulan etukaaresta jos horjahtaisin. Muistan yhden taluttajan muisttuttaneen minulle käsistä ja yritinkin pitää niitä hiukan korkemmalla, mutta yleensä kädet olivat kuitenkin kaulassa kiinni.

ennen

Tiistain tunnilla tapahtui taas muutosta ja sain enemmän huomautusta käsistä ja aloin kiinnittämään niihin huomiota. Kuitenkin yleensä käteni löytyivät kaulalta ja välillä kädet oli inhottavasti levällään kaulalla. Joka tunti yritin mielessä hokea, että pidä kädet ylhäällä, mutta kun aloin keskittymään erilaiseen tehtäviin kädet vain valahtivat alas. Kuvat näyttivät aina järkyttäviltä, koska katseeni lisäksi kädet olivat missä sattuu.

ennen

Hevostunneille siirtyessäni halusin kehitystä käsiini ja keskityin taas niihin paljon, mutta syyskaudella minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut ellei satunnaisia tunteja lasketa. Joulun jälkeen katseen myötä otin itseäni niskasta kiinni ja keskityin myös käsiin. Yritin aina kantaa käsiä, jos huomasin niiden olevan lähellä kaulaa nostin ne heti ylös ja keskityin pitämään ne oikealla paikalla. Nyt Vikin myötä käteni ovat myös kehittyneet todella paljon ja olen huomannut miten kannan niitä suurimman osan tunnista itse ilman mitään hokemista. Kuitenkaan kukaan ei ole täydellinen ja käteni putoavat välillä lähelle harjaa, mutta siihen tarvitsee vain harjoitusta!

jalustimet

Alkeiskursilla tietinkin opetetaan ratsastamaan melko lyhyillä jalustimilla. Kuitenkin minulle jäi päälle tämä lyhyet jalustimet. Ratsastin joka tunti todella lyhyillä jalustimilla, mutten edes sitä tajunnut. vasta kuvista ja videoista huomasin, että olipas lyhyet jalustimet. Polveni olivat usein satulasta yli tai ainakin melkein. Kuitenkin, jos pidensin reijäläkään jalustimia minusta tuntui, että en millään pysty ratstamaan niin "pitkillä" jalustimilla.

ennen

Tiistain tunnille siirryttyäni huomasin, että esteillä mulla oli pidemmät jalustimet kuin koulutunnilla. Yritin aina laittaa pidemmät jalustimet koulutunneilla, mutta viimestään laukkojen jälkeen kävin keskellä lyhentämässä jalustimet. Laukassa jalustimet vain putosivat jalasta ja tuntuivat muutenkin todella pitkiltä, mutta käynnissä ja ravissa ne tuntuivat todella hyviltä. Muutaman kerran tintin rästillä Tintti käskikin pidentää jalustimia, mutta aina laukassa ne putosivat vaikka kuinka yritin pitää kantapään alhaalla.

ennen

Hevostunneilla Teete oli alussa jo melko tarkka jalustimien suhteen. Muutaman kerran alkukäyntien aikana teete huomautti, että jalustimia pidemmäksi ja aloin vähitellen oppimaan, että jalustimet on pakko olla pidemmät mihin olen tottunut. Joka tunti laitoin pidemmät jalustimet kuin yleensä ja aloin oppimaan ratsastamaan niillä. Huomasin myös, että laukassa jalustimet pysyivät jalassa ! Nykyään kun katselen vanhoja kuvia en voi tajuta miten olen voinut ratsastaa noin lyhyillä jalustimilla!